Kuvaaja tuntematon, n. 1937 (Ainon tytär Leena halaa äitiään)
Kun Aina täytti kolmetoista vuotta, päättivät hänen vanhempansa lähettää hänet enonsa Alexander Kutvosen luokse Pietariin, jossa tällä oli suomalaisia tuotteita myyviä kauppoja. Tarkoitus oli, että Aina oppisi kaupankäynnin niksit ja pääsisi myyjättäreksi. Aina aloitti uransa vuonna 1905 juoksutyttönä enonsa liikkeissä ja oppi pian puhumaan sujuvaa venäjää. Pietarissa hän asui enonsa perheessä ja toimi ajoittain vuonna 1905 syntyneen isäni Martin lapsenvahtina. Vuonna 1909 hän palasi Helsinkiin ja sai työpaikan myyjättärenä elintarvikeliikkeessä, mutta myös opiskeli iltaisin kansanopistossa. Sitten eräs nahka-alan tukkuliike palkkasi hänet kauppamatkustajakseen. Hänen venäjän kielen taitonsa vei hänet viljan ostajaksi Venäjälle suomalaisen tukkuliikkeen lukuun. Vuodesta 1912 alkaen Aina toimi myös myyjättärenä Tampereen Jalkinekaupassa Helsingissä. Vuonna 1918 hän perusti oman kenkäkaupan nimeltä Oiva. Sitten vuonna 1920 hän avioitui Akseli Järvisen kanssa ja muutti etunimensä muotoon Aino. Tampereen Jalkinekaupan omistajat alkoivat käydä vanhoiksi ja tarjosivat kauppaa Ainolle ostettavaksi. Aino miehineen osti kaupan vuonna 1922 ja siitä alkoi Ainon 56-vuotinen ura kenkäkauppiaana. Yrityksen nimi lyhennettiin muotoon Tampereen Jalkine ja vuosien kuluessa sillä oli parhaimmillaan 22 kenkäkauppaa eri puolilla Suomea ja lisäksi kenkien tukkukauppa. Aino jäi leskeksi 1949, jonka jälkeen hän jatkoi yksin liikkeen johdossa. Hänellä oli paljon ideoita kenkäkauppa-alan kehittämiseksi ja hän edisti niitä tarmokkaasti. Aino sai vuonna 1963 ensimmäisenä suomalaisena naisena kauppaneuvoksen arvonimen. Aino oli minun kummitätini.